Savirinne

Savirinne

torstai 3. tammikuuta 2013

Parhaita remppakäytäntöjä ja rempan psykologiset vaiheet

Joulu meni joulurauhan merkeissä, ei isompia remppatapahtumia, mutta pitkiä koiralenkkejä ja rauhaisaa yhdessäoloa läheisten kanssa.
 
 

 

Joulun jälkeen olikin urakka: on kasattu teollisuudesta saadut varastohyllyt kellariin ja järkätty kellarin kamat niihin. Päätettiin siirtää kuivausrumpu kylmältä kuistilta myös kellariin. Tikkataulu uupuu kellarista vielä ;) On myös laitettu ikkunalautaa, naulakkoa, vaihdettu huonekalujen järjestystä olkkarissa ja kuistilla. Telkkari muutti kaapin sisään ja vihdoinkin olen tyytyväinen sen paikkaan. Kylppärirempan jälkeen piti antaa laatoitusten kuivua rauhassa ja ei siksi ollut hyvä käyttää keittiön hellaa ja olkkarin takkaa. Nyt joululta niitä on saanut käyttää, ihanaa! Kuvassa oleva keittiön hella on lempparini.
 
Mikä se paras remppakäytäntö sitten on? No se, että olen -tai elämä on- aikatauluttanut juhlia heti ja säännöllisesti rempan eri vaiheisiin, käytännössä kerran tai kaksi kuukaudessa. Meillä oli heti kuukausi muutosta tyttöpikkuihmisen synttärijuhlat lokakuussa ja tasan kuukauden päästä seuraavat poikapikkuihmisen juhlat, sitten tuli jouluvieraat ja uudenvuoden vieraat ja nyt on tulossa tuparit. Jotenkin kummasti se motivoi järkkäämään, tekemään, saamaan valmista ja etenkin siivoamaan. Tämän parhaan käytännön huono puoli on se, että tavaroita löytyy TOSI omituisista paikoista, tai sitten ei löydy lainkaan.
Rempan psykologisista vaiheista, olen nyt tunnistanut kaksi: ensimmäinen vaihe on kaikkkivoipaisuus: Ennen sisäänmuuttoa maalasin suvereenisti kattoja, seiniä ja lattioita ja fixailin kaikenlaista. Olen aika suurpiirteinen maalari ja siitä on seuraumuksia. Tähän ensimmäiseen vaiheeseen liittyy varmaan paljon muutakin ja ehkä se täydentyy myöhemmin. Nyt olen vaiheessa kaksi. Sotku hirvittää ja ryhtyminen arvelluttaa. Esimerkiksi maalaaminen, eteisessä ja yläkerran makkarissa on ihan pikkupätkä maalattavaa ja maalit ja vehkeetkin on kotona. Jotenkin kauhistuttaa ryhtyä asiaan, tuntuu että varmasti maalia lentää matolle tai pianon päälle tai muuta.
Tänään on vielä Otto koiran synttärit ja nakkikakkua, eli juhlia piisaa!
(Otto on newfoundlandinkoira)
 

 

2 kommenttia:

  1. Saadaanko mekin nakkikakkua lauantaina!
    Ei olla vielä siis käyty. Mutta tullaan...
    Ole vaan kaikesta ylpeä, olet tehnyt paljon lyhyessä ajassa.

    VastaaPoista
  2. Nakkikakku oli ihan Eka proto.... Hmm miksei 😊

    VastaaPoista