Minulle tämä toinen kotipaikka on luonto, metsät ja merenrannan luonnonsuojelualueet pääkaupunkiseudulla ja myös ihan lähimetsä ja lähiympäristö. Minulle koira on se, joka saa minut normaalia enemmän ulos luontoon ja metsään. Nautin siitä että on raikas ilma ja paljon eri värisävyjä näin talvellakin: vihreätä, ruskeata, harmaata ja lumen sävyjä.
Nuuksio on lempipaikkani, toki siellä tapaa välillä enemmän ihmisiä, kuin esimerkisi täällä kauklahden lähimetsässä. Tykkään Nuuksion syvän vihreistä sammalista, monimuotoisista kallioista ja pienistä lammista ja järvistä. Ihmisen rakentamat pienet nuotiopaikat saavat piipahtamaan pidempään. Viime viikonloppuna olimme koirien kanssa Nuuksiossa puolikkaan päivän. Mukana oli lihapullavoileivät ja glögin jämät joululta, sekä jälkkäriksi korppuja ja marmelaadia. Ohessa koirat nuuskivat nuotiolta tulevaa lihapullantuoksua. Oli ollut aiemmin muutama lauhempi tammikuun päivä ja se sai aikaan hienoja jääputouksia kallioilta alas. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että snautseri Nekku kuvittelee olevansa orava ja on hänet nähty kiipeävän kaltevaa puuta ylös oravan perässä ihan yli neljän metrin korkeuteen. Nekulla joskus tassut palelee talvella, mutta Newfoundlaninkoira Otto nauttii kylmästä, pakkasesta ja lumesta.
Ihailen koiran aina innostunutta asennetta, yritän sitä samaa itsekin. Nähdä asioita ensimmäistä kertaa, nauttia ja katsoa ilman nimeämistä ja luokittelua. Muuton jälkeen olen tutkaillut lähiympäristöä uusin silmin. Täällä on paljon uusia metsiä ja kertakaikkisen upeita vanhoja taloja. Osa taloista on valitettavasti autiona ja rempallaan. Olisi tosi mahtava pelastaa niitä ja saada talot uudelleen elämään. Yhden autiotalon pihassa oli tämä ihana kaivo ja sammaloitunut kaivon kansi.
Luonnossa, eli siinä toisessa kodissa riittää neliöitä, valoa ja avaruutta. Onneksi luonnonsuojelualueita on perustettu ja pidetään huolta. Unelmoin siitä, että sama olisi myös vanhojen talojen suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti