Omaehtoista oleskelua

Ihanan pitkä joulunaika oleskella, lueskella, ajatella, meditoida ja tehdä ihan mitä huvittaa! 

Nyt kun lapsetkin on jo isompia ja taitavia monessa asiassa, niin ei ole juurikaan edes rutiineja hoidettavana. Olemme katsoneet leffoja, retkeilleet ja lapset ovat saaneet olla, lukea, laiskotella ja tietty nyhjätä kainalossa.

Onneksi on koirat ja heidän kanssaan lenkkeily! Menkää ihmiset tekin kävelylle metsään; ei ole liukasta, saa raitista ilmaa ja sammalet ovat ihanan vihreitä. Siellä akut latautuu ja mieli lepää. Luonnossa tapahtuu nytkin kokoajan: mustikanvarpujen silmut on pulleita, suppilovahveroita löytyy vielä ja ollaan nähty vaikka mitä eläimiä. 

Meidän pihalla on krookuksen nuppuja ja tänään nostettiin porkkanat maasta. Ruokana tänään oli lapsen pyytämää haukea, tänään maasta nostettuja porkkanoita ja kuivattuja suppiksia... 

Nauttitaan hetkestä -sellaisena kuin se on!

Puhdistus

Tämä ei ole kirja-arvostelu Puhdistus kirjasta, vaan ajatuksiani hyvinvoinnista, ruoasta ja paastosta. Ajattelin kirjoitella tästä, koska kehokuuri herätti tutuissani, niin paljon kiinnostusta ja kuhinaa :).

Arvostan puhdasta ja terveellistä ruokaa. Pyrin tekemään ruoan oikeista,  kokonaisista  raaka-aineista, jotka mummonikin olisi tunnistanut. Lisäksi olen ennen lasten syntymää paastonnut aina silloin tällöin mehupaastolla. Miksi puhdistautuminen ja miksi paasto?  Terveydelliset syyt on minulle tärkeitä. Olen luvannut lapsilleni elää pitkään! Saan paastosta virkeyttä ja energiaa ja koen että elimistöni kaipaa silloin tällöin puhdistautumista. Erään kerran paaston loppuvaiheessa suuhuni tuli rautatablettien maku... Tuttu maku vuosien takaa -siis ajalta jolloin olin puolet nuorempi, eli alle 15-vuotias! Edellisestä johtuen minulla on vahva omakohtainen kokemus siitä että paasto todellakin puhdistaa elimistöä.

Tänä vuonna olen harkinnut paastoa pitkään. Tuntui että syksy väsyttää ja energiat on vähissä... Mehupaasto ei houkuttanut enää, tuntuu liian rankalta ja erilaiselta, kuin mitä pidän hyvänä ruokavaliona. Siirryin googlailemaan detox ja paasto: vihreät smoothiet tuntuivat vähän extremeltä. Sitten löysin kehokuurin, jossa tavoitteena on syödä terveellisesti, puhdistaa ja tasapainottaa elimistöä,  ruoansulatusjärjestelmää ja hormoonitoimintaa. Bingo, sopii mulle!

Kehokuuri on Nasan astronauteille kehitetty. Siinä tavoitteena on saada astronautit SUPER terveeksi, ennen kun singotaan ne uusiin haasteisiin kiitoradalle... Kuulostaa vaikealta, mutta on ihan simppeliä: syödään terveellistä, ei käsiteltyä, kokonaista (whole food) perusruokaa, varmistetaan lisäravinteilla, että keho puhdistuu ja palautuu, on energiaa, sekä tietysti mineraali  ja vitamiinitasapaino kunnossa. Kuurin aikana syödään terveellisesti 4 kertaa päivässä, mikä on minulle enemmän kuin normaalisti. Juodaan teetä, syödään vihreitä salaatteja sekä kanaa, kalaa ja kanamunaa. Vältetään suolaa, sokeria, alkoholia ja kahvia. Ravintolisät auttavat puhdistamaan ja tasapainottamaan ja uudistamaan elimistöä. Kuuri kestää 28 päivä ja sen jälkeen vielä 90 päivää tasapainotusta.

28 päivää osui minulle tosi, tosi kiireiseen aikaan, monta rautaa on tulessa töissä ja monta työtäkin on, lisäksi on ollut messupäiviä, lasten synttäreitä, juhlat töissä ja vaikka mitä. Kaupassa on käynyt yhtä harvoin kuin ennenkin, kassin sisältö on vihreämpi kuin ennen. Ruoat on tehty ilman suolaa koko porukalle, muille lisätty hieman perunaa, riisiä ja kastiketta. Välillä on muulle porukalle jättikattilallinen keittoa.  Itselleni olen tehnyt herkkuja kuten inkiväärikana, limelohta..  Liikuntatottumuksia en ole kovin paljon vielä muuttanut, lenkkeilen koirien kanssa paljon, ulkoilen, raadan remppaprojekteissa. Tänään istutettiin orapihlaja-aitaa koko päivä. Ohessa hieman erilainen kehokuuri tarina,  linkki blogiin: Aino on fitness tyyppi ja myös juuri läpikäynyt kehokuurin ja antanut aivan loistavia herkkuvinkkejä!

Nyt on kehokuurin ensimmäinen vaihe ohi. Ergiaa riittää, virkeä ja hyvä olo kropassa ja kilojakin hävisi kesästä kymmenen!  Parasta on, että ensimmäistä kertaa sain päänsäryn pois ilman lääkkeitä ja että löysin itselleni hyvän tavan syödä terveellisesti! Tästä jatkuu kehokuurin tasapainotusvaihe, eli 90 päivää. Samalla pidän vihreät ruokavaliossani ja  jätän kahvin, suolan ja sokerin arjestani pääosin pois kokonaan, sillä en osaa enää kuvitella miksi luopuisin hyvästä olosta?

Tästä on muitakin seurauksia, palan halusta auttaa myös muita! Laita viestiä jos haluat kuulla enemmän ja saada kehokuuriohjeet!

Maja ja toiveita universumille

Kesällä päätimme rakentaa pikkuihmisten kanssa puumajan omalle pihalle. Projekti eteni kesän ja syksyn kuluessa reippaasti ja nyt alkaa olla valmista. Kuvassa vilahtelee myös naapurin pikkuihminen.

 

      

Rakenteet tehtiin tukevasta lankusta, kulmaraudoilla, ruuveilla ja upotuksilla kestäväksi.

 

Seinissä pääajatuksena on käyttää käytettyä, maalattua lautaa, mitä vanhempaa sen parempi. Pitäisi olla aika tarkkana mitä universumille toivoo, sillä heti kun tämän olin ääneen sanonut, niin samana iltana hajosi kauniin sininen penkki allekirjoittaneen alta! Kun ne siniset laudat oli naputeltu majaan, hajosi savirinteen talon alkuperäinen puutarhakeinu, eli vaaleanvihreätäkin löytyy. Kellarista poistettiin pesuhuoneen kattopanelia, joka sitten naputeltiin seinäksi ja maalattiin kaksiväriseksi. Ennen sisäänmuuttoa puretuista komeroista on sinapin värisiä karmeja on käytetty ja naapurilta saatiin ripaus punaista!

Ikkuna on mummolan navetan vanha ikkuna. Ikkunan keskipuu kaluttu hampailla, olen yrittänyt miettiä mikähän eläin sitä on kalunnut? Lehmä, hevonen, possu, kalkkuna tai kanat...Yritin päätellä missä kohtaa ikkuna on ollut, mutta taidan siihen tarvita vähän sukuapua.

Tälläinen maja meillä!

 

Auringon värit ja syksyn kirpeys

  

    

Tässä on kuvia meidän syksyiseltä pihalta. Muutama kesän kukka tässä vielä kukkii. Kuvassa näkyy meidän hieno kesäkeittiön tulisija, joka siis koostuu kahdesta kapeasta kaminasta ja vanhoista tiilistä. Siinä on kesällä grillailtu hampparipihvejä ja makkaraa ja kaunis se minusta on.

Syksyn fiilis on minusta hieno. Hektinen kesän kasvu laantuu ja kasvit varustautuvat talveen. Minä käveleskelen kasvien ympärillä ja peittelen heitä lehdillä. Kuunlijan lehdet tykkään leikata pois, muuten jätän mieluusti talventörröttäjiä. Tämän syksyn värit ovat olleet tosi upeita. En ole edes raaskinut haravoida lehtiä, kun ne ovat niin kauniita. Meillä oli myös upea kultainen vaahteraportti, mutta nyt vaahteran lehdet ovat lakastuneet...

Nyt istun vällyn alla flunssaisena takkatulen lämmittäessä ja sisällä talossa olevat asiat alkavat taas saada hieman huomiota. Hei, kertokaa mulle kuinka kummassa viherpeukalon sisäkukat on niin ankeassa kunnossa? Ensi kesänä kannan ne kaikki ulos, jos enää ovat hengissä.

Huomenna varmaankin laitetaan leikkimökkiin valot talvenajaksi. Mietin kanssa pelargonien talvettamista, miten ihmeessä onnistun?

Portti

Tässä se viimein on, meidän portti! Blogin ensimmäisessä kirjoituksessa kerroimmekin kyseisestä portista joten taustoja voi kurkata sieltä. Nyt portti on saanut uutta maalia pintaan ja päässyt paraatipaikalle. Kunnostus oli aikaa vievää puuhaa ja vanhaa maalia sai skrapata oikeen urakalla. Nyt on kuitenkin ilo katsella valmista lopputulosta!

Ja tältä se näyttää kun mini tulee kotiin :)... Täällä ollaan tosi tyytyväisiä porttiin, mitäs mieltä siellä ollaan?

Perjantai piknik

Olin kampaajalla ja pikkuihmiset olivat piknikillä puistossa.  Ajatella että on syyskuun puoliväli ja asteita on tänään ollut 20. Ihana kesä ja ihana syyskuu!

Kierrätyspuutarha

Olen keväällä ja kesällä penkonut  mummolan aarteita ja raahannut niitä pihalle. Minusta ruostunut maitotonkka on tosi kaunis! Tonkissa on tuttuja tarinoita; osassa lukee isoisän nimi ja kylä, osassa lukee isoäidin nimi tai ihan maatilan nimi. Kun olin lapsi, mummolassa oli vielä lehmiä, kanoja ja myöhemmin kalkkunoita. Muistan aina kun lehmät päästettiin laitumelle ja niille sai antaa heinää sähköaidan raosta. Ihan jokaikinen kesä piti kokeilla myös sähköaidan voimakkuutta... :) Heinäkuussa tehtiin heinätöitä ja silloin meillä lapsilla oli omat tehtävät ja huvit; hypittiin heinäkasoissa ja tehtiin majakäytäviä ja labyrinttejä niin heinäladossa kuin pellolla.

 

Haljennut tervapata istuu kauniisti punaisten pelargoonien  ja minun jo kauan sitten punaiseksi maalaaman pienen maitokannun seuraksi. Äidin sisarukset olivat ilmeisen urheilullista porukkaa sillä myös rautakuula on mummolan löytöjä.

 

Vanha aura kiven päällä on on savirinteen talon aarteita. Kivet on osin pihasta löytyneitä, mutta  myös kierrätettyjä ja saaatuja. Saimme samalle tontille rakentavalta naapurilta monen kokoisia luonnonkiviä, pihalaattoja ja vanhoja puretun saunarakennuksen tiiliä. Tiiliä on ladottu kesäkeittiöön pihagrillin virkaa toimittavien kaminoiden seuraksi. Osa odottaa kuitenkin vielä inspiraatiota...

 

Kasvien suhteen on sama, suurimman osan perennoista olen saanut ystäviltäni ja mummolasta. Kuvan kuunlilja on saatu ystävältäni Nummelasta, hehkeä vanha pioni on vanhan talon pihasta Kauniaisista. Daaliat ovat naapurilta vaikka toki osa perennoista ja kesäkukista on ihan kaupastakin.

Nyt ollaan koko porukka lomalla! Nauttikkaa tekin kauniista ilmoista :)

Helaloma

Tässä muutamia otoksia viime päiviltä. Torstaina istutettiin kaikenlaisia vihanneksia ja yrttejä.
Perennoja täytyy tutkailla vähän väliä, koska kasvit puskevat esiin hurjalla voimalla!
Kevättä on ilmassa, tai oikeastaan jo kesää. On niin lämmin ja kaunis ilma, että ollaan melkein koko ajan ulkona. Tänään katettiin ruoka ensimmäisiä kertoja pihalle. Herkuttellakin on siis saatu, pikkuihminen leipoi sööttejä Cakepopseja ja innostuin tekemään villivihannes salaattia oman pihan antimista. Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Tartuin sutiin!

Nyt hiihtoloman kynnyksellä sain pitkästä aikaa tartuttua sutiin. Entinen keittiönkomero on siis edellisten asukkaiden toimesta pistetty aiemmin umpeen keittiön puolelta. Nyt ennen muuttoa se avattiin toiselta puolelta  ja siitä tehtiin eteisen naulakko.

Maalaushomma jäi minulle ja se sutiin tarttuminen on siis kestänyt vähän pidempään. Ei ihme että mua kammostutti maalaaminen, taas oli kampaajalla käynnin jälkeen heti vitivalkoisia pilkkuja tukassa ja  jumppahousuista tuli maalaushousut. Noo... siitä edellisestä jumpastakin tosi paljon aikaa -eli ei se sen puolesta niin suuri vahinko ole! Näin hieno se on maalattuna. Toki tietysti tämä ei ole täysin valmis vielä, lattialistat täytyy maalata ja lattiamaalin punaista ei ole vielä hommannut kaupasta. Ennen ja jälkeen tuloksia voit verrata aikaisemman postauksen kuvaan, jossa näkyy kaamea ryökkiö vaatteita, imuri ja muuttolaatikoita.

 

Tänään hiihtolomailtiin ihan kotinurkilla. Meidän vieressä on pikkuihmisten koulu ja pellolle oli tehty UNICEF hiihtoa varten hiihtorata ja nuotiopaikka. Hiihtelimme siinä ympyrää, laitettiin nuotio ja paistettiin makkaraa. Jälkkäriksi oli korppuja, hilloa ja lämmintä mehua. Nam!

Toinen koti

Ajattelin kirjoitella tänään toisesta kodistani. Nautin sen raikkaasta, monimuotoisesta ja tasapainoisesta  minimalistisen rehevästä tyylistä. Ei mitään turhaa, vain kaikki tarpeellinen, samaan aikaan kaunista ja hyödyllistä. Ihmeellistä kuinka hyvin se ottaa huomioon ympärillään olevan ekosysteemin tarpeet. Energian käyttö on optimaalista, mutta anteliasta  ja mitään ei ole heitetty hukkaan, samoin jätteiden uudelleenkäyttö toimii. Systeeminä se on itseäänkorjaava ja yhteisöllinen. Ihmisen kuormitus ja jätteet vaan usein ovat sille aivan liikaa.

Minulle tämä toinen kotipaikka on luonto, metsät ja merenrannan luonnonsuojelualueet pääkaupunkiseudulla ja myös ihan lähimetsä ja lähiympäristö. Minulle koira on se, joka saa minut normaalia enemmän ulos luontoon ja metsään. Nautin siitä että on raikas ilma ja paljon eri värisävyjä näin talvellakin: vihreätä, ruskeata, harmaata ja lumen sävyjä.

Nuuksio on lempipaikkani, toki siellä tapaa välillä enemmän ihmisiä, kuin esimerkisi täällä kauklahden lähimetsässä. Tykkään Nuuksion syvän vihreistä sammalista, monimuotoisista kallioista ja pienistä lammista ja järvistä. Ihmisen rakentamat pienet nuotiopaikat saavat piipahtamaan pidempään. Viime viikonloppuna olimme koirien kanssa Nuuksiossa puolikkaan päivän. Mukana oli lihapullavoileivät ja glögin jämät joululta, sekä jälkkäriksi korppuja ja marmelaadia. Ohessa koirat nuuskivat nuotiolta tulevaa lihapullantuoksua. Oli ollut aiemmin muutama lauhempi tammikuun päivä ja se sai aikaan hienoja jääputouksia kallioilta alas. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että snautseri Nekku kuvittelee olevansa orava ja on hänet nähty kiipeävän kaltevaa puuta ylös oravan perässä ihan yli neljän metrin korkeuteen. Nekulla joskus tassut palelee talvella, mutta Newfoundlaninkoira Otto nauttii kylmästä, pakkasesta ja lumesta. 

Ihailen koiran aina innostunutta asennetta, yritän sitä samaa itsekin. Nähdä asioita ensimmäistä kertaa, nauttia ja katsoa ilman nimeämistä ja luokittelua. Muuton jälkeen olen tutkaillut lähiympäristöä uusin silmin. Täällä on paljon uusia metsiä ja kertakaikkisen upeita vanhoja taloja. Osa taloista on valitettavasti autiona ja rempallaan. Olisi tosi mahtava pelastaa niitä ja saada talot uudelleen elämään. Yhden autiotalon pihassa oli tämä ihana kaivo ja sammaloitunut kaivon kansi.

Luonnossa, eli siinä toisessa kodissa riittää neliöitä, valoa ja avaruutta. Onneksi luonnonsuojelualueita on perustettu ja  pidetään huolta. Unelmoin siitä, että sama olisi myös vanhojen talojen suhteen.