Savirinne

Savirinne

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Tartuin sutiin!

Nyt hiihtoloman kynnyksellä sain pitkästä aikaa tartuttua sutiin. Entinen keittiönkomero on siis edellisten asukkaiden toimesta pistetty aiemmin umpeen keittiön puolelta. Nyt ennen muuttoa se avattiin toiselta puolelta  ja siitä tehtiin eteisen naulakko.

Maalaushomma jäi minulle ja se sutiin tarttuminen on siis kestänyt vähän pidempään. Ei ihme että mua kammostutti maalaaminen, taas oli kampaajalla käynnin jälkeen heti vitivalkoisia pilkkuja tukassa ja  jumppahousuista tuli maalaushousut. Noo... siitä edellisestä jumpastakin tosi paljon aikaa -eli ei se sen puolesta niin suuri vahinko ole! Näin hieno se on maalattuna. Toki tietysti tämä ei ole täysin valmis vielä, lattialistat täytyy maalata ja lattiamaalin punaista ei ole vielä hommannut kaupasta. Ennen ja jälkeen tuloksia voit verrata aikaisemman postauksen kuvaan, jossa näkyy kaamea ryökkiö vaatteita, imuri ja muuttolaatikoita.

 

Tänään hiihtolomailtiin ihan kotinurkilla. Meidän vieressä on pikkuihmisten koulu ja pellolle oli tehty UNICEF hiihtoa varten hiihtorata ja nuotiopaikka. Hiihtelimme siinä ympyrää, laitettiin nuotio ja paistettiin makkaraa. Jälkkäriksi oli korppuja, hilloa ja lämmintä mehua. Nam!




lauantai 2. helmikuuta 2013

Toinen koti

Ajattelin kirjoitella tänään toisesta kodistani. Nautin sen raikkaasta, monimuotoisesta ja tasapainoisesta  minimalistisen rehevästä tyylistä. Ei mitään turhaa, vain kaikki tarpeellinen, samaan aikaan kaunista ja hyödyllistä. Ihmeellistä kuinka hyvin se ottaa huomioon ympärillään olevan ekosysteemin tarpeet. Energian käyttö on optimaalista, mutta anteliasta  ja mitään ei ole heitetty hukkaan, samoin jätteiden uudelleenkäyttö toimii. Systeeminä se on itseäänkorjaava ja yhteisöllinen. Ihmisen kuormitus ja jätteet vaan usein ovat sille aivan liikaa.

Minulle tämä toinen kotipaikka on luonto, metsät ja merenrannan luonnonsuojelualueet pääkaupunkiseudulla ja myös ihan lähimetsä ja lähiympäristö. Minulle koira on se, joka saa minut normaalia enemmän ulos luontoon ja metsään. Nautin siitä että on raikas ilma ja paljon eri värisävyjä näin talvellakin: vihreätä, ruskeata, harmaata ja lumen sävyjä.

Nuuksio on lempipaikkani, toki siellä tapaa välillä enemmän ihmisiä, kuin esimerkisi täällä kauklahden lähimetsässä. Tykkään Nuuksion syvän vihreistä sammalista, monimuotoisista kallioista ja pienistä lammista ja järvistä. Ihmisen rakentamat pienet nuotiopaikat saavat piipahtamaan pidempään. Viime viikonloppuna olimme koirien kanssa Nuuksiossa puolikkaan päivän. Mukana oli lihapullavoileivät ja glögin jämät joululta, sekä jälkkäriksi korppuja ja marmelaadia. Ohessa koirat nuuskivat nuotiolta tulevaa lihapullantuoksua. Oli ollut aiemmin muutama lauhempi tammikuun päivä ja se sai aikaan hienoja jääputouksia kallioilta alas. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että snautseri Nekku kuvittelee olevansa orava ja on hänet nähty kiipeävän kaltevaa puuta ylös oravan perässä ihan yli neljän metrin korkeuteen. Nekulla joskus tassut palelee talvella, mutta Newfoundlaninkoira Otto nauttii kylmästä, pakkasesta ja lumesta. 

Ihailen koiran aina innostunutta asennetta, yritän sitä samaa itsekin. Nähdä asioita ensimmäistä kertaa, nauttia ja katsoa ilman nimeämistä ja luokittelua. Muuton jälkeen olen tutkaillut lähiympäristöä uusin silmin. Täällä on paljon uusia metsiä ja kertakaikkisen upeita vanhoja taloja. Osa taloista on valitettavasti autiona ja rempallaan. Olisi tosi mahtava pelastaa niitä ja saada talot uudelleen elämään. Yhden autiotalon pihassa oli tämä ihana kaivo ja sammaloitunut kaivon kansi.

Luonnossa, eli siinä toisessa kodissa riittää neliöitä, valoa ja avaruutta. Onneksi luonnonsuojelualueita on perustettu ja  pidetään huolta. Unelmoin siitä, että sama olisi myös vanhojen talojen suhteen.