Kierrätyspuutarha

Olen keväällä ja kesällä penkonut  mummolan aarteita ja raahannut niitä pihalle. Minusta ruostunut maitotonkka on tosi kaunis! Tonkissa on tuttuja tarinoita; osassa lukee isoisän nimi ja kylä, osassa lukee isoäidin nimi tai ihan maatilan nimi. Kun olin lapsi, mummolassa oli vielä lehmiä, kanoja ja myöhemmin kalkkunoita. Muistan aina kun lehmät päästettiin laitumelle ja niille sai antaa heinää sähköaidan raosta. Ihan jokaikinen kesä piti kokeilla myös sähköaidan voimakkuutta... :) Heinäkuussa tehtiin heinätöitä ja silloin meillä lapsilla oli omat tehtävät ja huvit; hypittiin heinäkasoissa ja tehtiin majakäytäviä ja labyrinttejä niin heinäladossa kuin pellolla.

 

Haljennut tervapata istuu kauniisti punaisten pelargoonien  ja minun jo kauan sitten punaiseksi maalaaman pienen maitokannun seuraksi. Äidin sisarukset olivat ilmeisen urheilullista porukkaa sillä myös rautakuula on mummolan löytöjä.

 

Vanha aura kiven päällä on on savirinteen talon aarteita. Kivet on osin pihasta löytyneitä, mutta  myös kierrätettyjä ja saaatuja. Saimme samalle tontille rakentavalta naapurilta monen kokoisia luonnonkiviä, pihalaattoja ja vanhoja puretun saunarakennuksen tiiliä. Tiiliä on ladottu kesäkeittiöön pihagrillin virkaa toimittavien kaminoiden seuraksi. Osa odottaa kuitenkin vielä inspiraatiota...

 

Kasvien suhteen on sama, suurimman osan perennoista olen saanut ystäviltäni ja mummolasta. Kuvan kuunlilja on saatu ystävältäni Nummelasta, hehkeä vanha pioni on vanhan talon pihasta Kauniaisista. Daaliat ovat naapurilta vaikka toki osa perennoista ja kesäkukista on ihan kaupastakin.

Nyt ollaan koko porukka lomalla! Nauttikkaa tekin kauniista ilmoista :)

Helaloma

Tässä muutamia otoksia viime päiviltä. Torstaina istutettiin kaikenlaisia vihanneksia ja yrttejä.
Perennoja täytyy tutkailla vähän väliä, koska kasvit puskevat esiin hurjalla voimalla!
Kevättä on ilmassa, tai oikeastaan jo kesää. On niin lämmin ja kaunis ilma, että ollaan melkein koko ajan ulkona. Tänään katettiin ruoka ensimmäisiä kertoja pihalle. Herkuttellakin on siis saatu, pikkuihminen leipoi sööttejä Cakepopseja ja innostuin tekemään villivihannes salaattia oman pihan antimista. Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Tartuin sutiin!

Nyt hiihtoloman kynnyksellä sain pitkästä aikaa tartuttua sutiin. Entinen keittiönkomero on siis edellisten asukkaiden toimesta pistetty aiemmin umpeen keittiön puolelta. Nyt ennen muuttoa se avattiin toiselta puolelta  ja siitä tehtiin eteisen naulakko.

Maalaushomma jäi minulle ja se sutiin tarttuminen on siis kestänyt vähän pidempään. Ei ihme että mua kammostutti maalaaminen, taas oli kampaajalla käynnin jälkeen heti vitivalkoisia pilkkuja tukassa ja  jumppahousuista tuli maalaushousut. Noo... siitä edellisestä jumpastakin tosi paljon aikaa -eli ei se sen puolesta niin suuri vahinko ole! Näin hieno se on maalattuna. Toki tietysti tämä ei ole täysin valmis vielä, lattialistat täytyy maalata ja lattiamaalin punaista ei ole vielä hommannut kaupasta. Ennen ja jälkeen tuloksia voit verrata aikaisemman postauksen kuvaan, jossa näkyy kaamea ryökkiö vaatteita, imuri ja muuttolaatikoita.

 

Tänään hiihtolomailtiin ihan kotinurkilla. Meidän vieressä on pikkuihmisten koulu ja pellolle oli tehty UNICEF hiihtoa varten hiihtorata ja nuotiopaikka. Hiihtelimme siinä ympyrää, laitettiin nuotio ja paistettiin makkaraa. Jälkkäriksi oli korppuja, hilloa ja lämmintä mehua. Nam!

Toinen koti

Ajattelin kirjoitella tänään toisesta kodistani. Nautin sen raikkaasta, monimuotoisesta ja tasapainoisesta  minimalistisen rehevästä tyylistä. Ei mitään turhaa, vain kaikki tarpeellinen, samaan aikaan kaunista ja hyödyllistä. Ihmeellistä kuinka hyvin se ottaa huomioon ympärillään olevan ekosysteemin tarpeet. Energian käyttö on optimaalista, mutta anteliasta  ja mitään ei ole heitetty hukkaan, samoin jätteiden uudelleenkäyttö toimii. Systeeminä se on itseäänkorjaava ja yhteisöllinen. Ihmisen kuormitus ja jätteet vaan usein ovat sille aivan liikaa.

Minulle tämä toinen kotipaikka on luonto, metsät ja merenrannan luonnonsuojelualueet pääkaupunkiseudulla ja myös ihan lähimetsä ja lähiympäristö. Minulle koira on se, joka saa minut normaalia enemmän ulos luontoon ja metsään. Nautin siitä että on raikas ilma ja paljon eri värisävyjä näin talvellakin: vihreätä, ruskeata, harmaata ja lumen sävyjä.

Nuuksio on lempipaikkani, toki siellä tapaa välillä enemmän ihmisiä, kuin esimerkisi täällä kauklahden lähimetsässä. Tykkään Nuuksion syvän vihreistä sammalista, monimuotoisista kallioista ja pienistä lammista ja järvistä. Ihmisen rakentamat pienet nuotiopaikat saavat piipahtamaan pidempään. Viime viikonloppuna olimme koirien kanssa Nuuksiossa puolikkaan päivän. Mukana oli lihapullavoileivät ja glögin jämät joululta, sekä jälkkäriksi korppuja ja marmelaadia. Ohessa koirat nuuskivat nuotiolta tulevaa lihapullantuoksua. Oli ollut aiemmin muutama lauhempi tammikuun päivä ja se sai aikaan hienoja jääputouksia kallioilta alas. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että snautseri Nekku kuvittelee olevansa orava ja on hänet nähty kiipeävän kaltevaa puuta ylös oravan perässä ihan yli neljän metrin korkeuteen. Nekulla joskus tassut palelee talvella, mutta Newfoundlaninkoira Otto nauttii kylmästä, pakkasesta ja lumesta. 

Ihailen koiran aina innostunutta asennetta, yritän sitä samaa itsekin. Nähdä asioita ensimmäistä kertaa, nauttia ja katsoa ilman nimeämistä ja luokittelua. Muuton jälkeen olen tutkaillut lähiympäristöä uusin silmin. Täällä on paljon uusia metsiä ja kertakaikkisen upeita vanhoja taloja. Osa taloista on valitettavasti autiona ja rempallaan. Olisi tosi mahtava pelastaa niitä ja saada talot uudelleen elämään. Yhden autiotalon pihassa oli tämä ihana kaivo ja sammaloitunut kaivon kansi.

Luonnossa, eli siinä toisessa kodissa riittää neliöitä, valoa ja avaruutta. Onneksi luonnonsuojelualueita on perustettu ja  pidetään huolta. Unelmoin siitä, että sama olisi myös vanhojen talojen suhteen.

Parhaita remppakäytäntöjä ja rempan psykologiset vaiheet

Joulu meni joulurauhan merkeissä, ei isompia remppatapahtumia, mutta pitkiä koiralenkkejä ja rauhaisaa yhdessäoloa läheisten kanssa.

 

 

 

Joulun jälkeen olikin urakka: on kasattu teollisuudesta saadut varastohyllyt kellariin ja järkätty kellarin kamat niihin. Päätettiin siirtää kuivausrumpu kylmältä kuistilta myös kellariin. Tikkataulu uupuu kellarista vielä ;) On myös laitettu ikkunalautaa, naulakkoa, vaihdettu huonekalujen järjestystä olkkarissa ja kuistilla. Telkkari muutti kaapin sisään ja vihdoinkin olen tyytyväinen sen paikkaan. Kylppärirempan jälkeen piti antaa laatoitusten kuivua rauhassa ja ei siksi ollut hyvä käyttää keittiön hellaa ja olkkarin takkaa. Nyt joululta niitä on saanut käyttää, ihanaa! Kuvassa oleva keittiön hella on lempparini.

 

Mikä se paras remppakäytäntö sitten on? No se, että olen -tai elämä on- aikatauluttanut juhlia heti ja säännöllisesti rempan eri vaiheisiin, käytännössä kerran tai kaksi kuukaudessa. Meillä oli heti kuukausi muutosta tyttöpikkuihmisen synttärijuhlat lokakuussa ja tasan kuukauden päästä seuraavat poikapikkuihmisen juhlat, sitten tuli jouluvieraat ja uudenvuoden vieraat ja nyt on tulossa tuparit. Jotenkin kummasti se motivoi järkkäämään, tekemään, saamaan valmista ja etenkin siivoamaan. Tämän parhaan käytännön huono puoli on se, että tavaroita löytyy TOSI omituisista paikoista, tai sitten ei löydy lainkaan.

Rempan psykologisista vaiheista, olen nyt tunnistanut kaksi: ensimmäinen vaihe on kaikkkivoipaisuus: Ennen sisäänmuuttoa maalasin suvereenisti kattoja, seiniä ja lattioita ja fixailin kaikenlaista. Olen aika suurpiirteinen maalari ja siitä on seuraumuksia. Tähän ensimmäiseen vaiheeseen liittyy varmaan paljon muutakin ja ehkä se täydentyy myöhemmin. Nyt olen vaiheessa kaksi. Sotku hirvittää ja ryhtyminen arvelluttaa. Esimerkiksi maalaaminen, eteisessä ja yläkerran makkarissa on ihan pikkupätkä maalattavaa ja maalit ja vehkeetkin on kotona. Jotenkin kauhistuttaa ryhtyä asiaan, tuntuu että varmasti maalia lentää matolle tai pianon päälle tai muuta.

Tänään on vielä Otto koiran synttärit ja nakkikakkua, eli juhlia piisaa!

(Otto on newfoundlandinkoira)

 

 

Savirinne

Talvikuva

Mustavalkoista

Mihinköhän sitä on niin kiire? Eipä oikeastaan ole kiire, mutta puuhakasta. Nyt täytyy yritää rauhoittaa tekemisiä ja koti jouluksi, muutamia pikkujuttuja jäljellä.

 

Tässä muutama kuva juuri valmistuneesta kylppäristä. Sinne tuli kauan sitten ystävältä vaihtokaupassa saatu kaappi allaskaapiksi ja oma vanha peili. Altaan alta taso on vielä vahaamatta. Muut tavarat on sitten rautakauppatavaraa: pyttyä, hanaa, lamppua, suihkukaappia ja laattaa. Kylppärin alkuperäinen ovi on tosi kapea, varmaankin joku komeron ovi, sinne ei ihan kaikkein isoimmat mahdu. Olen tosi tyytyväinen timpuri Mikon tekemisiin, samoin putki- ja sähköfirmaan. Saa kysellä lisätietoja, jos asia on ajankohtainen.

 

Katselin, että yllättäen löytyy aika paljon mustavalkoista, keittiössäkin musta jääkaappi ja kylppärissä lattialaatat ja muuta. Siitä inspiroituneena tähän myös kuva meidän vanhasta kapakkapianosta. Pianon päällä on meillä pikkuihmisten perinteinen tonttutehdas. Se on sitten kaikkea muuta kuin mustavalkoinen! Pihalla on kaunista kun valkoinen lumi peittää maan. Mukavaa Joulun odotusta!

Lunta ehkä huomenna?

Tuntuu ihan oudolta... ei siis se, että tulisi lunta, lumen aika on jo...mutta kun... keittiö on 'ihan' valmis -jääkaappikin on tullut, hellan päällä on ritilä, pesukoneen ja tiskikoneen edessä on verhotanko. Pesukoneen ja tiskikoneen edestä puuttuu enää verho, joka on vain pesua ja lyhentämistä vailla. Joskus paljon myöhemmin korjailen keittiön lattian paria maalaamatonta tai eriväristä kohtaa, kunhan saan hommattua oikean vanhan vihreän sävyn.

Alapiha on myllätty ja viemäriputkea siirretty, roskalava on poissa ja valo on viritelty pihapuuhun. Kuistilla on valot. Makkarit on kunnossa, lattiat maalattu ja huonekalut taas paikoillaan. Olohuoneen ja yläkerran makkarin lattia hiotaan ja maalataan vasta sitten joskus. Pomppukanilla on oma hieno ovi omaan huoneeseensa, joka on tehty vaatehuoneesta. Olohuone on käytössä, sohvalle ei tarvitse enää kömpiä sängyn yli. Vähän ehkä pitää pyöritellä huonekaluja olkkarissa ja sinne saa sitten kuusen, ihan kohta.

Kylppäriremppa on loppusuoralla, seinät ja lattia on kaakeloitu, saumattu ja vaikutelma on nyt vielä avara ja valoisa. Huomisesta alkaen sinne tungetaan suihkukaappi, lavuaari ja pytty. Eiköhän siitä tule taas tunnelmallisen kodikasta ja tiivistä. Eteinenkin ehkä siivoutuu jossain vaiheessa. Vähän kyllä jään kaipaamaan jätelavaa!

Ihan kun nyt olisi oikea aika opiskelun, itsensä kehittämisen ja remppaamisen parista hakeutua taas töihin, ihmisten ilmoille ja tienaamaan rahaa laskujen maksuun ja uusien projektien suunnitteluun. Mukavaa pimeän aikaa! Minusta olisi kiva, jos jätät jonkun jäljen käynnistäsi.
(Siirretty Marraskuun 2012 kirjoitus)

Hämärähyssyä

Lauantaina tuli meille ensimmäinen valo - jouluvalo, hämäränvalo, tai kaamosvalo... Tästä voi syyttää Life Story Puodin glögiä ja ihanaa tunnelmaa. Tietoja minusta sivulla kertoessani itsestä mainitsin, että tämä ei ole shoppailublogi ja joudunkin nyt vähän syömään sanani. Kaikki johtuu siitä että puodin arvot ovat niin lähellä omiani: tekijät ja taiteilijat ja tuottajat oman kylän tekijöitä, tuotteet aitoa, luomua ja käsintehtyä. Tunnustan että kulutan ja aion jatkossakin kuluttaa uutena, eikä kierrätettynä: ruokaa, juomaa, kosmetiikkatuotteita ja pesuaineita. Olen jo aikaisemmin ostanut Heidiltä luomuteetä, villasukat ja käsintehdyt kierrätyskorvakorut ja aivan ihania kortteja. Nyt olen aivan otettu uudesta tiskirätistäni, tehty hampusta Heidin kutoma ja pestävä, sekä egologisesta 'Ole Hyvä' astianpesuaineesta, jolle löysin myös kauniin pullon. Minna's Mat puolella sorruin tällä kertaa luomuglögiin, luomumehuihin ja tuttuun luomujauhelihaan. Vielä jäi kaivelemaan SE pipo...ja ne muinaissuomalaiset vehnälaadut, niistä en ikinä ole ennen kuullutkaan.
Sunnuntai olikin sitten varattu remppaohjelmaan. Aamupäivällä yritin kolkutella rautakaupan ovea, kun olisi tarvittu tuurna tai pari lautalattian naulojen syvemmälle hakkaamiseen. Niin ja niin....teki mieli saada lisää valoja. En sitten yhtään tajunnut että tänään on pyhä! Onnea vaan kaikille isäihmisille! Niin nyt on sitten kaivettu kahden makkarin lautalattiat esiin, otettu listat pois ja hakattu toisesta makkarista naulat sisään hieman kotitekoisella työkalulla eli katkenneella poranterällä, kun sitä tuurnaa ei päässyt ostamaan. Nyt iltasella glögin kera laittelin tarjouspyyntöjä lattianhiontafirmoihin. Toisaalla kylppärikin etenee, laatat on ostettu lattiaan ja seiniin, lavuaari valittu. (Siirretty Marraskuun 2012 kirjoitus)

(siirretty Marraskuu 2012)

Maar-ras-kuu

Tutkailin talon piirustuksia ja vanhoja lupapapereita. Sieltä löytyi tieto, että talon nimi on alkuperäisten asukkaiden sukunimen mukaan Villa Sirkiä. Talo on ALKOlaisten tontilla ja ALKOlaisten korttelissa ja tähän kuuluu myös ALKOlaisten venepaikkaoikeus. Venettä ei kylläkään ole, mutta aika paljon löytyy vanhoja ALKOn puulaatikoita, joita otan takuulla käyttöön. Villa Sirkiä nimi on ihana yhteensattuma, sillä rakas maalausapulaisystäväiseni on samanniminen.
Talosta, joka on siis rakennettu 1950-luvulla, löytyi myös piirustuksia. Kun olohuoneeseen puhkaistiin kulkuaukko ja komerot poistettiin, niin komeron ylänurkasta löytyi tiukassa rullassa nippu vanhoja piirustuksia komeron yläoven karmin takaa. Piirustukset on useimmat päivätty 1938, niissä on venäjänkielistä kirjoitusta ja vaikuttavat olevan vesiväriluonnoksia teatterin tms puvustuksista ja lavastuksista. Todella hienoja! Niistä joskus kuvia tulevaisuudessa. Niistä voisi mukaellen tehdä lukiolaiselle vanhojenpäiväpuvun.
Keittiö on valmistunut ja 'kaikkeni annoin' sanoi keittiön kunnostanut Mikko. Olen samaa mieltä ja tosi tyytyväinen lopputulokseen! Pientä omaa säätöä on vielä tulossa: kello seinään, muutama seinälle kiinnitettävä hylly ja mökiltä pitäisi saada vanha astiakaappi kotiinkutsuttua. Keittiö testattiin jo pikkuihmisen 9vee synttäreillä noin parinkymmenen hengen voimin. Synttärikakku paistettiin uudessa sähköuunissa. Kerron tämän siis todistaakseni, että osa meistä on oppinut käyttämään uunia :). Täytyy tunnustaa että se on 16 vuotias leipuripikkuihminen, eikä äiti-ihminen.
Heti synttäreiden jälkeen aloitettiin kylppäriprojekti. Vessanpytty löytyy nyt kellarista ja samoin väliaikaissuihku. Tänään on kaikki pinnat purettu ja helpotuksekseni kaikki seinät, lattia ja katto on ollut vesieristetty todella huolella ja ei ole ollut kosteusongelmia... Phuuuh!
(Siirretty Marraskuun 2012 kirjoitus)

Koko elämä yhdessä huoneessa -keittiöremppaa

Makuuhuoneessa on sänky, vaatteet, kuuden hengen ruokapöytä, jääkaappi, kahvinkeitin, mikro ja pari pahvilaatikkoa täynnä kuivaelintarvikkeita ja kertakäyttöastioita. Pesukone löytyy edelleen tutuilta ja ystäviltä, vesi juoksee vessassa. Koira täytyy pitää makkarissa myös, koska haluaa toteuttaa tarmokkaasti tehtäväänsä vahtikoirana. Varmaan hän hieman stressaantuu, kun vahtimisesta huolimatta kaikenlaista vierasta porukkaa kävelee mennen tullen sisään ja ulos ihan miten haluaa. Olohuoneessa on keittön kaapit, koneet ja kaappien sisältö pahvilaatikoissa. Nyt tällä viikolla sain sohvan istuinosan takaisin verhoilijalta ja olen istunut sohvalla ensimmäistä kertaa sitten syyskuun alkupuolen. Pienet ihmiset olivat käyneet salaa pomppimassa ja pintajouset olivat irronneet. No... nyt isoisän 60-vuotislahjasohva on kun uusi!

Ajattelin laittaa väliaikatietoja keittiörempan tiimoilta ja vähän kertoilla mitä on tulossa. Keittiörempassa on minusta ekologiset kustannukset ja suunnitelma. Uutta on maali, silikoni, ruuveja, pari lankkua, pari seinälevyä ja lautaa sekä pöytätasot, lavuaari, hella ja ehkä pian myös jääkaappi. Palveluun kuuluu timpurin, sähkärin ja putkimiehen työt. Vanhaa on keittiön kaapit ovat vuosien saatossa eri paikoista haalittuja ja lisäksi talon yläkerran 50-luvun keittiönkaapit siirretään alas. Ikean altaan ja hellan kaapit tulee uutena, ja ne täytyy jotenkin tuunata yhteensopiviksi. Kaunis puulattia löytyi korkkimaton alta, keittiön puuhella ja uudehkot liesituuletin, astianpesukone ja pyykinpesukone. Yksi oviaukko pistettiin jo umpeen ja vesipisteet pysyvät vanhalla paikalla.
(siirretty Lokakuun 2012 kirjoitus)

Radiohiljaisuus

Niin no...nyt on 2 viikkoa jo muutosta ja ei vielä yhtään blogikirjoitusta, koska sain laajakaistan vasta tänään. Muuton jälkeen neljäs päivä päivä oli t ä y d e l l i n e n ! Olin saanut muuttolaatikot pois, tavarat paikoilleen, piano tuotiin taloon ja kaikki perennatkin oli istutettu kukkapenkkiin. Olohuoneeseen on puhkaistu uusi kulkuaukko ja entisestä keittiönkomeroista on tehty eteisen puolelle naulakko. Nopeaa, tehokasta ja SUURI kiitos kaikille jotka auttoivat!

Sen jälkeen tehokkuustrendi onkin omalta osaltani mennyt pelkästään alaspäin! Aina kun hain tavarakuorman vanhan kodin liiteristä tai saunalta, kasa jäi olohuoneen lattialle. Rojua on joka puolella, keittiön pöydällä on seitsemässä eri pinossa tehtävälistoja, laskuja, kurssipapereita, muuttopapereita, työjuttuja ja erilaisia puhelin, laajakaista, sähkö ja viemärisopimuksia ja tietenkin remppaan liittyviä esitteitä ja lehtiä.

Viime viikolla olin koulutuksessa ja kaikki mitä taloon ehdin kantaa jäi olohuoneen lattialle ...no...paitsi ruokakassin sisältö. Nyt alkaa sitten pikkuinen keittiöremppa, eli pakkaan taas huomenna keittiön muuttolaatikoihin. Pesukonetta ei ole kiinnitetty vielä, puhtaita vaatteita ei juurikaan ole, syödään mikroruokaa kertakäyttöastioista ja eletään taas pahvilaatikoiden keskellä. Kyseessä on systeemiteoreettinen ilmiö ja vain pienen pieni muutos: keittiöön tulee pesukone ja siksi hella vaihtaa paikkaa. Nooooo, samalla päätin että lisäksi 10 vuotta vanhat keittiönkaapit korvataan 60vuotta vanhoilla yläkerrasta purettavilla keittiönkaapeilla, lavuaari ja hella uusitaan ja makkari kulkuaukko laitetaan umpeen hellan takaa. Tumman tumma tummunut kaunis kattopaneli jää, hella jää ja vanha puulattia kaivetaan esiin. Löysin lampun joka on juuri esille kaivettavan puulattian värinen... Summa summaarum, nautin siis täysin siemauksin! Ja pesukoneen asennusta odotan kuin kuuta nousevaa!

 

(Siirretty Lokakuu 2012 kirjoitus)

Portti uuteen

 

Noin kolme vuotta sitten näin koiran kanssa lenkillä ollessani autiotalon pihassa kuluneen portin. Portti oli maassa irroitettuna ja mielestäni tosi kaunis, vain uutta maalia vailla! Portti jäi mieleni perukoille ja selvittelin sinnikkäästi salapoliisityönä talon omistajan yhteystiedot ja sain kuin sainkin häneltä luvan hakea portin pois. Pikkuveli oli peräkärryn kera auttamassa ja talon omistajalle lähetin kiitokseksi kirjan alueen historiasta. Kun portti oli haettu, sovittelin sitä mielessäni vuokraasuntoni pihaan, mutta käytännössä se on odotellut vuosia puuvajassa ’sitä oikeaa’ kotia. Sittemmin autiotalo on purettu ja tilalle on rakennettu uudistaloja.

Nyt kun olen tuore vanhan talon omistaja katselin porttia uudemman kerran... Vaikka se on 1900-luvun alkupuolelta, niin kyllä se on kuin tehty rintamamiestalon pihapiiriin. Portti muuttaa, mutta se ei tarkoita että portti olisi vielä paraatipaikalla - ehkä ensi kesänä sitten. Muuttoa on valmisteltu tilaamalla multaa uuteen pihaan, nyt se on jo lapioitu paikoilleen ja tietenkin suunnittelemalla, suunnittelemalla ja suunnittelemalla. Sisäänmuutto ja siihen liittyvä remontti tulee olemaan nopea kattojen maalaus ja muovimattojen poistaminen.

Enää alle kuukausi muuttoon! (siirretty Elokuun 2012 kirjoitus)